Kampauspöytä

Asun 1900-luvun alussa rakennetussa puutalossa, jonka aiemmat asukkaat olivat osittain remontoineet 80-luvun lopulla.

Vessan lattiaan oli tämän remontin yhteydessä lätkäisty 80-luvun hengessä yrjöttävä muovimatto. Seinät olivat valkoiset, joka oikein kiinnitti huomion kulahtaneeseen lattiaan. Muutenkin meidän vessa on tosi iso, joten mun poikaystävä ehdotti, että sinnehän mahtuis hyvin mulle oma kampausnurkka. Mä puolestani ehdotin, että maalattais seinät värillä, joka varmasti veis huomion pois lattiasta.

Tältä vessa nyt melkein valmiina näyttää! Valittiin väriksi oikein kirkas keltainen, joka osoittautui täydelliseksi valinnaksi. Melkein valmis sen takia, että mun mielestä toi nurkka vaatii vielä valaisimen ja ehkäpä maton lattialle.

Pöydän mun poikaystävä pelasti roskalavalta. Vanhaan maaliin oli kynttilä polttanut jälkiä, joten meillä pöytä sai uuden maalipinnan. Peili löytyi Valtterin kirppikseltä.

Oon aina haaveillut kampauspöydästä ja nyt melkein 26-vuotiaana vihdoin sain sen! Lisäksi sain tyrkylle mun koruja, koska nyt niitä varmasti tulee käytettyäkin enemmän.

Tän kuvioidun henkarin löysin viime syksynä Kööpenhaminasta, johon silloin jo suunnittelin laittavani mun korvikset roikkumaan.

Sain mun Mariskoolit esille ja hyötykäyttöön niin, että edes mun poikaystävää ei ärsytä niiden olemassaolo. Tiedän, että monet vihaa Mariskooleja ja rinnastaa ne ärsyttävyyden tasolla samaan sarjaan Unikko-kuosin kanssa, mut mua ne kuitenkin viehättää suuresti. Siis Mariskoolit, ei Unikot.

Kampauspöydälle laitoin myös mun aarteen eli äidin vanhan korurasian. Muisti pätkii pahasti enkä ole oikein varma kuinka vanha tuo korurasia oikein oli, joten äiti, jos luet tätä niin kerro!