Sienisavotta

Oon ollu koko syksyn tosi kiireinen, joten sienestäminen ois ollu käytännössä mahdotonta. Lisäks turkulainen kun oon, en juurikaan tunne pääkaupunkiseudun sienestysmaita. Valitin asiasta mun kaverin Mikon kuullen, joka ehdotti, että sen äiti vois kerätä mulle suppilovahveroita. Karjalassa niitä kuulemma on silmän kantamattomiin.

Tänään mun kauan odottama suppilovahveroläjä saapui ja ilta meni mukavasti sieniä paistellessa ja pakastaessa.























Toi sienien paistaminen oli sopivan aivotonta hommaa tähän iltaan, koska oon ollu koko päivän jotenki levottomalla tuulella. Mulla oli bänditreenit alkuillasta ja tuntu, et en pystyny täysin keskittymään niihin, vaikka mulla on ollu vapaapäivä.

Seuraaviin bänditreeneihin mun pitää muistaa ostaa muistivihko ja viilata kynnet lyhyemmiksi. Koitan kirjottaa nää asiat ylös, että muistaisin ne paremmin. Yleensä se auttaa huomattavasti.

Oisin voinu valmistautua mun sienisavottaan vieläkin paremmin. Nimittäin multa ei löytynyt kotoa yhtään ainutta tussia,joka ois tarttunu noiden pakastuspussien etikettiin. Mua vaivaa tää asia ihan mielettömästi! Nyt noi sienet joutuu laittaa pakkaseen ilman nimeä, minkäs teet.

Kiitos Maijalle sienistä! Olet aarre!