Potilas

Mun koira Juno on ollu pennusta asti melko herkkämahainen, minkä vuoksi se harvemmin saa keksejä tai luita kummallisempia herkkuja. Tiistai-iltana päätin antaa sille palan naudan ruokatorvea (tiedän, HYI S**T**NA), jota se ei oo koskaan ennen syönyt. Reipas tyttö veti koko palan yhdeltä istumalta ja kävi nukkumaan. Samana yönä ilmestyivät ekat reaktiot: Juno herätti mut yöllä sekä aikaisin aamulla viemään sen ulos. Juno ei myöskään syönyt ruokaansa, mikä oli tosi outoa yleensä todella ahneelle koiralle.

Pikkuinen potilas kuono turvonneena

Illalla, kun tulin töistä kotiin, oli Junon kuono turvonnut ja se raapi ja nuoli itseään jatkuvasti. Vaikutti vahvasti allergiselta reaktiolta, joten varmistin asian vielä soittamalla eläinlääkärille. Lääkäri neuvoi hakemaan apteekista Kyypakkauksen, jota usein käytetään ampiaisen- tai mehiläisenpistojen ensiapuna. Vaikka kutina ja turvotus alkoivat lääkkeiden avulla hellittää, oli Juno todella levoton koko viime yön. Se ei juurikaan nukkunut, raapi itseään ja vikisi, joten en saanut itsekään nukuttua.

Aamulla neiti söi ruokansa normaalisti ja jaksoi hiukan leikkiäkin. Ainoa stressin aihe tässä oli, että me ollaan lähdössä huomenna Kööpenhaminaan ja Junon olisi tarkoitus mennä hoitoon. On tosi inhottavaa lähteä matkalle, jos kotona ei ole kaikki kunnossa. Onneksi hoitopaikka on hyvä ja tuttu. Juno on menossa sen ja mun entiselle kämppikselle hoitoon, joka kyllä tuntee Junon ja pitää siitä hyvää huolta.

Kahden stressatun ja valvotun yön jälkeen matkustaminen ei kauheesti innosta, mut eiköhän tää tästä. Pääasia, että Juno näyttäis nyt olevan kunnossa.